Miten Studlagil-kanjoni syntyi ja miksi se pysyi piilossa
Stuðlagilin pylväät ovat vanhoja, mutta näkymä niihin on uusi. Kirjoititpa sen Stuðlagil tai pelkkä Studlagil, kanjoni oli korkean, mutaisen joen alla, kunnes yläjuoksun pato vei suuren osan vedestä. Tämä opas seuraa tarinaa jäähtyvästä laavasta patoon ja valokuvaan, joka teki paikasta kuuluisan.
Laavaa, joka halkeili jäähtyessään
Kanjonin seinämät ovat basalttia, joka kerrostui paksuina laavavirtoina. Syvälle kerääntynyt laava jäähtyy hitaasti, ja jäähtyessään se kutistuu. Kutistuminen repii kiveä halki halkeamia pitkin, jotka kohtaavat melko säännöllisissä kulmissa, ja paksun virran läpi nuo halkeamat yhdistyvät pitkiksi pylväiksi, joista monet ovat ylhäältä katsottuna kuusikulmaisia. Geologit kutsuvat ilmiötä pylväsrakoilluksi, ja suurelta osin laavasta rakentunut Islanti näyttää sitä monessa paikassa, etelän Svartifossista Gerðubergin tienvarsijyrkänteeseen (miten Stuðlagil vertautuu niihin). Stuðlagilissa esittelyjen mukaan korkeimmat pylväät ovat jopa noin 30 metrin korkuisia.
Miksi osa pylväistä seisoo suorassa ja osa viuhkana
Halkeamat kasvavat sisäänpäin siitä pinnasta, joka luovuttaa lämpöä, joten pylväät asettuvat kohtisuoraan sitä vastaan. Missä virta jäähtyi tasaisesti ylhäältä ja pohjasta, ne seisovat pystyssä kuin urkupillit. Missä laava menetti lämpöä myös sivuilta, ne kaartuvat ja levittäytyvät viuhkoiksi. Kumpaakin lajia näkyy pitkin rotkoa, joskus samalla seinämän pätkällä, ja itäpuolen kävelyllä pieni Stuðlafoss-vesiputous putoaa niiden kehystämänä ennen kuin saavut kanjonin pohjalle.
Mutainen joki päällä
Suurimman osan historiastaan rotkossa kulki Jökulsá á Dalin, paikallisittain Jöklan, koko voima. Vatnajökullin sulamisvesien ruokkimana se oli Itä-Islannin pisin joki, ennen patoja noin 150 km jäätiköltä merelle. Se virtasi korkeana ja ruskeana Jökuldalurin läpi ja kuljetti erään arvion mukaan noin 120 tonnia sedimenttiä tunnissa kohti rannikkoa. Sellaisessa vedessä kanjonin alemmat seinämät pysyivät veden alla, eikä vesirajan yläpuolelle jäänyt osa herättänyt juuri huomiota.
Pato, joka laski vettä
Muutos tuli yläjuoksulta. Islannin suurin voimalaitos, Kárahnjúkarin vesivoimala, valmistui vuonna 2009 alumiinisulaton tarpeisiin. Sen padot Jöklassa pidättävät Hálslónin tekojärveä, ja suuri osa vedestä ohjataan itään Lagarfljótiin sen sijaan, että se virtaisi vanhaa laaksoaan alas. Patojen alapuolella joki kuljettaa nyt kanjonin läpi noin 95 kuutiometriä sekunnissa, kun aiemmin virtaama oli noin 205.
Alle puolella entisestä vesimäärästä joki laski ja kirkastui. Noin vuosina 2006–2009 pylväät tulivat näkyviin kummallakin rannalla aina vesirajaan asti.
Nimi ja maine vuonna 2016
Silloinkaan laakson ulkopuolella lähes kukaan ei tiennyt. Se muuttui vuonna 2016, kun islantilainen valokuvaaja ja matkakirjoittaja kuvasi rotkon, antoi sille nimen Stuðlagil (sanoista stuðlar, basalttipylväät, ja gil, rotko) ja kirjoitti siitä ensimmäisen artikkelin. Tarina levisi, kun erään lentoyhtiön asiakaslehti kertoi siitä, ja kävijät seurasivat. Maan omistavat maanviljelijät ylläpitävät nyt parkkipaikkoja ja polkuja, länsirannalla Grundissa ja itärannalla Klausturselin lähellä. Maanomistajat perivät pysäköintimaksun kummallakin puolella, joten tarkista maksu perillä.
Miksi joen väri vaihtuu
Pato selittää myös veden. Suurimman osan vuotta kanjoniin virtaa pienempi ja kirkkaampi vesimäärä, joka on sinivihreää. Loppukesällä, yleensä noin elokuusta alkaen, Hálslón täyttyy ja tulvii yli, ja lietteistä, harmaanruskeaa jäätikkövettä syöksyy taas vanhaan uomaan, mikä nostaa joen pintaa useimpina vuosina syksyyn asti. Sekä Tanni Travel että Marina Travel kertovat värin vaihtelevan turkoosista harmaaseen vuodenajan ja olojen mukaan, joten kukaan ei voi luvata sinulle sinistä. Milloin joki on turkoosi muuttaa sen kalenteriksi.
Löytö, jolla on hintansa
Kaikki eivät juhli tarinaa. Hálslón hukutti alleen palan ylängön erämaata ja sen mukana vesiputouksia, kuten Töfrafossin, ja hankkeesta kiisteltiin Islannissa kiivaasti. Siksi kanjonia kutsutaan joskus vahinkolöydöksi: yksi maisema menetettiin ylängöllä ja toinen paljastui alajuoksulla. Pylväiden takia tulevat kävijät katsovat tavallaan alumiinisulaton sähkönsaannin sivuvaikutusta. Tämän tietäminen ei pilaa näkymää, mutta tekee kanjonista oudomman näyn kuin kuvat antavat ymmärtää.
Kivi läheltä
Geologia avautuu parhaiten pohjalta. Itärannalla noin 2,5 km suuntaansa kulkeva reitti johtaa Stuðlafossin ohi alas kanjonin pohjalle, jossa pylväät kohoavat yläpuolellasi. Vain Tanni Travelin kanjonivaellus ja Vök Baths, alkaen ~362 €, ja sen pienryhmävaellus, alkaen ~292 €, sisältävät tuon kävelyn. Länsirannalla Grundissa portaat vievät tasanteille, joilta katsotaan alas pylväisiin, ja Saga Travel, alkaen ~205 €, viettää kanjoniaikansa siellä. Myös Tannin Stuðlagil-kanjonin pikaretki, johon kuuluu Vök Baths hintaan ~288 €, käyttää länsipuolen tasanteita, ja se on sen varjopuoli, sillä se ei koskaan laskeudu joelle ja arvioita on toistaiseksi vain muutama.
Kaksi tuntia pylväiden luona, vain teidän seurueenne
Marina Travelin yksityisretki lähtee satamasta noin klo 8.30 ja kestää noin 5 tuntia, josta noin 2 tuntia Stuðlagilissa merkittyjä polkuja kävellen näköalapaikalta toiselle, paikallisen kuljettaja-oppaan kanssa. Hinta, alkaen ~1 045 €, kattaa koko ryhmän, ja peruutus on maksuton 24 tuntiin asti.
Marina Travelin yksityisauto antaa noin kaksi tuntia pylväiden keskellä hintaan ~1 045 € jaettuna seurueesi kesken; sen esittely ei nimeä rantaa, joten kysy ennen varaamista. BusTravelin retki, alkaen ~199 €, antaa noin tunnin nimeämättä puolta. Pylväät kehystävät myös Litlanesfossia Hengifossin alapuolella, ja siitä kerrotaan oppaassa vesiputoukset matkalla Studlagilille. Tasanteiden ja joenrannan vertailuun lue kanjonivaellus: itä- vai länsiranta. Itse kävelyyn katso mitä pukea ja ottaa mukaan kanjonille, ja muuhun alueeseen Itä-Islannin muut päiväretket.